Päätimme tehdä takinkäännöksen ja muuttaa bloggeriin. En oikein jaksa vuodatusta, syystä tai toisesta. Kaikki aiemmat tekstit löytyvät myös uudesta osoitteesta, joten kipaiskaahan sinne!

nuuskutuksia.blogspot.com

Hei hei vuodatus!

Olen hieman lueskellut muiden blogeja ja minusta jotenkin tuntuu, että kaikki muut ylistävät koiraansa tai puhuvat muutenkin siitä nätisti, mutta minä se vaan morkkaan Manua minkä kerkiän :D 

No, jos kerrankin ylistävä avaus Manusta?

Rauhallinen (aina silloin kuin ei pitäisi)

Sosiaalinen (paitsi silloin kun Drama Queenin mielestä joku on liian iso tai muuten vaan pitää ruveta murisemaan)

Ei pelkää mitään arkipäiväisiä asioita, mitkä vaikeuttaisi elämää (paitsi imuria (juoksee peränurkkaan), pimeää, isoja koiria ja sitä tätä ja tuota)

Nopea oppimaan (mutta sitten pitää hetken päästä esittää tyhmää)

Antaa väännellä ja käännellä eikä tee kenellekään pahaa (ja on joskus pelkkä vetelä paska)

Ei syö(nyt pienenä) mitään ylimääräistä (nyt on tullut pikkuveikan lelut ja roskiksen tyhjentäminen harrastuksiksi)

Osaa olla yksin (paitsi, että se saattaa avata sen roskiksen ja levitellä)

Syö kaikkea (mitä herra haluaa)

Ei karkaile (kuin pari kertaa päivässä)

No niin, eikö ollutkin ylistävä puhe! Ja siis tarkoituksenahan piti olla lukematta sulkeita, eikös niin ;)

Kyllä Manu on kultainen.

 

Ainakin useimmiten :)

Manu on ihan puhki. Nytkin se vaan nukkuu sohvalla, eikä reagoi, vaikka karjun ja meuhkaan tälle shaakutin koneelle, joka latasi vuodatustakin varmaan vartin. Ja kuvat... Joo, ei onnistu, sorge.  Onnistui puolen tunnin vänkäämisen jälkeen. Koneen vaihto rules! Vaikka sai tänkin kanssa tapella. 

Joo, päivä alkoi sillä, että pikapikapissitys ja ooteltiin varmaan puoltoistatuntia, että emäntä saa itteensä niskasta kiinni ja vaihdettuu vaatteet. Oltiin ulkona ja yks jahtas pikkulintuja. Siitä on (suureksi harmiksi) muodostunut Manun lempiharrastus. Aattelinpahan järkevänä ihmisenä, että "kyllä se tuossa kestää", kun yritti saada niitä tirppoja kiinni pihapensaista. No, kun sain kalan uuniin, niin eiköhän vaan huutelemaan koiraa jostain jumalan selän takaa. No ei se oikeestaan ollu kaukana, mutta ketuttaa vaan niin suunnattomasti, kun se ei kehtaa tulla, vaikka se tismalleen tietää, mitä tarkotetaan, eikä se anna ottaa kiinni. Näin me sitte vedettiin rallia pari kertaa, kunnes luovutin ja viskasin rakin sisälle.

Puolen päivän maissa tuli sitte kaveri collieneineen. Manu näytti kauheen pieneltä Kanelin rinnalla, mutta eipä tuo pelänny tai mittään, vaan innoissaan vetivät rallia pihassa. Käytiin vähän mehässä lompsimassa ja koirat sai juosta pellolla sydämensä kyllyydestä. Yhen aikaan sitten tuli toinen kaverini ja vietettiin aikaa ja Kaneli sai tutustua Manteliin. Manteli ei oikein tykänny ja Manu yritti ahtautua Kanelin ja meidän väliin, mutta ihan hyvin se meni. Manu ei vaan enää jaksanu leikkiä ja Kaneli yritti komentaa Manua riehumaan. Mutta Manuhan ei todellakaan liikahda minnekään, jos se niin päättää.  

Kaneli omistajineen lähti kolmen maissa ja Manu sai rauhan :) Rauhaa ei kylläkään kestänyt kauan, kun lähettiin saattamaan tätä toista kaveriani pyörän selässä. Suurimman osan ajasta kylläkin talutin pyörää, kun rengas oli aika tyhjä ja Manua väsytti. Kyllä se sitten veti paluumatkalla, kun yritin mennä hiljempaa. Koiran ehdoilla mentiin.
Nyt se on sitten tommonen kuollu raato tuolla sohvalla. Kiva kun se nyt nukkuu, niin yöllä se sitten taas vaeltelee. Jeih :)

(Ja anteeksi kun nämä kaikki kuvat ovat tälleen vammasesti, mutta pieni niskajumppa ei ole pahitteeksi ;) )

 

Mihin kaikki aika häviää? Syksy on jo pitkällä, kohta on talvi ja joulu! Vaikken ihan rakasta joulua, niin pidän siitä kuitenkin todella paljon. Luminietokset, vapaapäivät, pulkkamäet, kaakao, villasukat, sukulaiset, kirpeä pakkanen, tuhannet kynttilät, joulukoristeet ja pieni kipristely mahanpohjassa. Sitten alkaakin jo joulun jälkeen masentaa; mitähän sitä tekisi koko kylmän ja pikku hiljaa loskaisen kevään. Hate spring.

Noh, siirrytäänpä Manuun.

Manu on nyt pari päivää ollut huomionhakuinen, leikkisä ja tottelevainen herra :3 Pentukurssi alkoi kolme viikko sitten ja se on 2x viikko. Torstaina oli viimeksi ja meillä meni ihan brilliantisti! Ei me oikeestaan kokeiltu kuin maahan menoa, harjoiteltu jo opittuja asioita ja kokeiltu agilityn perusesteitä, kuten putkea, lankkua (joka oli vaan laitettu siihen maahan) ja hyppyesteiden välistä menoa. Siis ei hitsi miten se on kehittyny näiden parin viikon aikana! :) Luoksetulo on kyllä vieläkin kehittelyasteella, enkä hirveesti oo pitänyt vapaana, kun ei AINA jaksais menettää hermojaan (vaikkei pitäs). Ja äitikin on alottanu tirppojen ruokinnan, niin Manustahan on ihan tosi mahtavaa jahdata lenteleviä lintusia. Tulis jo talvi, niin tuokaan ei jaksais rämpiä lumessa lintujen perässä. 

Manulle on myös iskeny mörköikä ._____. Ihmisiä pelätään, koiria pelätään ja silti ollaan parhaita kavereita kun ne tulee lähemmäs. Varsinkin pimeellä se murisee vastaantulijoille ja saattaa myös perheenjäsenille, jos se ei heti tunnista. Hyvin ymmärrettävää, mutta äärimmäisen ärsyttävää, kun sitten ihmiset aattelee, että tää on joku hullu tappaja... Juuhjuuh, tommonen lepponen Mammanpoika.

Olin TETissä Lappeenrannassa eläinkaupassa pari viikkoa sitten. En tykännyt. Kaupan puolella oli kaksi myyjää, kun taas minä siivosin eläinten paskoja takahuoneessa ja yritin pitää ne häkkie sisäpuolella. Alkuviikosta oli ihan suloista, kun seitsemän hamsteripoikaa yrittää ulostautua pienestä luukusta, mutta loppuviikosta se alkoi vain ärsyttämään. Ihmiskontakteja kuuden tunnin päivinä ei juuri ollut, ainoastaan silloin jos kysyin, mitä seuraavaksi tekisin :S Olin ihan tyytyväinen, kun viikko oli ohi. Ja oli ikävä Manua, kun se ei voinut lähteä mukaan :/

Koirakontaktejakin on saatu. Eilen käytiin koirapuistossa ja tavattiin 1,5v lapinporokoira mukavine emäntineen :3 Siellä ne riehu sydämensä kyllyydestä. Sais vaan enemmän _kivoja_ kontakteja itteään isompien koirien kanssa, kun tuntuu niitä vähän kammoovan. Joko ne on liian rasavillejä (ihan kun Manu ei ihe olis, ihme DramaQueen) tai sitten ne ei voi sietää. Plääh. Jospa tää tästä.

Huomenna olis tulossa colliepoika, sen karvoja on niin ihana repiä :) Tuokaan ei vaan tajua lopettaa ajoissa! Onneks tää collie on ihekin pentu, niin jaksaa temmeltää.

Ei oo muuten ollu yhtään koiraa, jonka kanssa Manu olis tapellu. Ainoastaan se joko pelkää niitä, mutta ei oo yhellekään koiralle osottanu olevansa pomo tai mitään sinne päin. Meitin böbibää :)

Kuvia ei nyt ole, koska kone. Pahoittelen! Yritän myöhemmin saada jotain tähän.

Olipahan viikonloppu... Manulla oli vähän pötsi sekaisin, kun äiti ja isä olivat Tallinnassa torstaista lauantaihin. Voi sitä paskan määrää... Ensin tuntui, että se oli pelkkää protestointia, kun teki aina sisälle, vaikka oltiin juuri käyty ulkona. Mummoni tallasi yöllä parisen kertaa läjiin ja päähän koski kun tuvassa hais kauheasti...

 Mutta eilen aloin olla tosissani huolissani, sillä läjät muistuttivat lehmän löysiä kasoja ja kuuden maissa illalla se sitten vielä oksenti pari kertaa... Pitihän siinä tietenkin itkeä tihrustaa, että mikä sillä on, onko se saanu jonkun taudin sieltä mätsäreistä. No, vanhemmat palasi siinä puolen yön maissa ja Manu vinku ja inis ja oli ihan onnessaan. Tänään se ei sitten ole tehnyt mitään, mutta en ruokaa kyllä ole paljoa antanut, kerralla tosi vähän useita kertoja päivässä. Märkäruokaa + viiliä, on ruoka pysynyt sisällä. Kai se sitten oli niin stressaantunut kun äiti ja isä ei ollu kotona. 

Aika nams

Tänään sitten huomasin, miten Manun turkki hilseilee kauheasti. Varmaan sitä stressin jälkiseurausta. Täytyypi ruveta kattomaan, mikä siihen tehoaisi. Voi miun pikkusta raukkaa D:

Ja siis, itelläkin on vähän semmonen huono olo. Maha kans sekasi ja sitten semmonen plörölööpöpipääpöpipöpipää-fiilis. En tiiä kannattaako huomenna mennä kouluun, mutta kun meillä olis 4H-kerhon syksyn suunnittelu koulun jälkeen... alan siis kahden muun kanssa pitämään monitoimikerhoa maanantaisin. Ja olis tosi tärkeetä suunnitella se koko homma yhdessä.

No jaa, ehkä se tästä. Toisaalta en haluais mennä kouluun, mutta taas toisaalta...