Loin tämän blogin, jotta pystyn seuraamaan omaa kehitystäni ja mielialaliikkeitäni Manun kasvaessa. Koirahan on ollut hyvin pitkäaikainen unelmani ja tänä keväänä se sitten pääsi vihdoin ja viimein toteutumaan. Kiitokset tästä kuuluvat suurimmassa määrin tädilleni ja hänen pennulleen, sekä veljelleni, joka innostui koirasta. Ilman teitä Manu tuskin olisi täällä.

Manuhan saapui meille 11. päivä toukokuuta, eli tasan viikko sitten, kellon tikitellessä jotain neljän suuntaan. Kymmenen aikoihin majoittui toinen vieraamme, Turkista asti saapunut tyttö, joka vietti meillä koko viikon. Göksen rakastui hulluun perheeseemme (ihme kyllä) ja itkuthan siinä pääsi, kun lähdön aika koitti. Joku päivä on sitten meidän vuoromme matkata Turkkiin tapaamaan hänen sanojensa mukaisesti normaalia perhettä.

Kerronpa nyt matkasta. Haimme koiran Kouvolasta ja ne olivat kolme elämäni piinaavimpaa tuntia. Mahassa kiersi ja pikkuveljeni soitteli koko ajan, joko koira on kyydissä ja missä ollaan menossa. Kun sitten pääsimme perille, olin ratketa ihastuksesta. Manu oli juuri niin söpö kuin oletinkin.

Nimi Manu ei oikeastaan juonnu mistään, vaan päätimme pitää entisessä kodissa annetun nimen, koska emme päässeet nimestä yksimielisyyteen. Helpoimmin näin.

Tulomatka meni ihan hyvin. Manu vain nukkui, eikä osoittanut minkäänlaisia hermostumisen merkkejä. Aina kun pysähdyimme, Manu teki pissat/kakat ja ei kun vain takaisin autoon. Isä oli ihan ihmeissään.

Ensimmäinen yökin meni sen enempiä ulisematta. Johtuikohan siitä, että nukuin sen kanssa lattialla (oma sänkyni oli vallattu). Göksen lähti kierrokselle ja me jäimme kotiin. Päivä meni totutellessa uuteen pentuun, joka säpsähteli äkillisiä ääniä eikä liiemmin noteerannut meitä.

Päivä päivältä Manu on käynyt yhä riehakkaammaksi. Epäilen tässä olevan luonteenkin puolesta enemmän mäyristä, sillä ulkona se huitelee liiemmin välittämättä mitä sille sanoo. Välillä se on hyvin ärsyttävää, mutta kun se nukkuu, se näyttää pieneltä enkeliltä. Nukkumisestahan tuon päivä koostuu aika paljon, illalla myöhään ja aamulla aikaisin se sitten saa ihme hepuleita, mikä ei ole tietenkään yhtään kivaa, kun haluaisi nukkua.

Mutta mitäpä tässä. Huomenna olisi tulossa edellä mainitun tädin kolme koiraa lenkkimään ja yksi niistä on staffin/ranskiksen 4kk sekoitus. Katotaan mitä mieltä Manu on siitä köriläästä, nimittäin se on ihan hömelö tapaus.