Nyt alko loma. Hirveän helteen takia mitään ei kylläkään ole tullut tehtyä ja siitepölyallergia vaivaa niin maan peevalisti. Loppuukohan tämä kärsimys koskaan...

Mittari näyttää nytkin kivasti yli +30 ja Manu + minä maataan vaan sisällä viileässä, eikä äiti tykkää asiasta yhtään. Tuosta kun piti tulla ulkokoira, mutta kuka nyt jaksaa olla hirveässä paahteessa itikoiden syötävänä (siis äitiäni ei lasketa). Uimaankaan ei voi mennä, kun keltaiset siitepölylautat ovat vallanneet rannat.

Minun onnellani siitepölyn lähdettyä alkaa heti säät, joissa lämpötila hipoo nollaa.

Sää- ja siitepölyangstailusta siirtykäämme Manuun. Istuminen sujuu jo vähän liiankin hyvin. Odottamisen alkeita ollaan ruokakupin kanssa kokeiltu ja pikku hiljaa pentu alkaa tajuta jutun jujun. Myöskin maate meno onnistuu (siis minulta, esimerkiksi pikkuveljelläni on jotain tiettyjä teknisiä ongelmia) ja ollaan kokeiltu ryömimistä, sekin sujuu ihan ok, vaikkei mikään hyödyllinen taito olekkaan. Seisomistakin "opetellaan", jos joskus vaikka uskaltaisi Manun kanssa erehtyä mätsäreihin - kattoo nyt mitä tuosta tulee. Ja eläinlääkärikäyntien helpottamiseksi se on ihan kelpo käsky.

Hyvällä mallilla kaikki ainakin omasta mielestä on, pureminen on vaan kipeä ongelma. Nimikin on opittu ja luoksetulo sujuu hyvin. Välillä luppakorvat kuitenkin saa siivet selkäänsä, eikä penikka kuuntele tuon taivaallista.