Nyt oltais niistäki selvitty... Ihan ei menny, kuten piti, mutta eihän mikään mene ikinä kuten Strömsössä. Suurin huono yllätys oli, että Manu murisi kaikille koirille! Oli niin paljon koiria ja vielä sitä isompia, että meni pupu pöksyyn ja piti olla niskakarvat pystyssä ja murista... Huoh... ei millään meinannut hiljetä. Onneksi sitten kehässä se älysi olla hiljaa, mutta valitettavasti viereisessä kehässä oli muita koiria ja niitä olisi ollut NIIIN kiva mennä haistelemaan...

Asentoa en edes yrittänyt... Manu ei pysynyt paikallaan ja kun tuomari tuli kattomaan juttuja ja yritti kattoo "kiveksiä" (jaa niitä ihme herneitä? Mitä kattomissa NIISSÄ on?) niin Manupa päätti pistää persauksensa maahan. Juoksu meni ihan ok ja vaikka kuinka yritin nameja, niin oli just semmonen meininki että ei vois vähempää kiinnostaa. 

No, onneksi parinani oli myös ensikertalainen, joka ei kanssa pysynyt paikallaan ja antanut kosketella paikkoja. Tuomari kyllä sanoi, että valinta on vaikea, kun molemmat oli ensikertalaisia ja vähän tommosia. Mutta sitten se anto Manulle PUNASEN nauhan! Mä olin ihan äimän käkenä, että vaikka tää ei mennykään nappiin, niin PUNANEN tuli! Jos olis ollu joku muu parina, niin sininen olis tullu iha 100% varmasti.

No, sen nauhan mukana tuli joku purutikku. Me molemmat alettiin olla jo vähän piipussa ja annoin Manulle sitä purutikkua, kun tajusin, että se oli erittäin kiinnostunu siitä. Siispä en antanutkaan tikkua vaan odotin kehään. Sain sen seisomaan NÄTISTI niiden kaikkien muiden upeiden punaisen nauhan saaneiden kanssa. Tai no, kaikki muut katto nätisti eteensä ilman evästyksiä, kun Manu taas järsi sitä purutikkua. Mutta better than nothing. Ei edes oltu vikoja, vaan toiseks vikoja. Kahdeksas yhdeksästä, ei paha :D 

Ja siis kun aattelee, että pentuja oli yhteensä 17, niin ei se nyt ihan surkeesti menny. Seuraavalla kerralla sitten Best In Show 1 ;)

Yritin seurata meidän omien kehien jälkeen vielä sen Best In Shown, mutta laihoin tuloksin, kun penikka ei suostunu keskittymään (enkä ihmettele). Lähdettiin siis kotiin ja Manu nukahti matkalla. Tässä vielä kuva ennen pakoa paikalta.

Ja pakko tännekin kertoo: Kun ooteltiin vuorojamme meitä (miulla siis oli yks kaveri mukana, jolla on nuori collie) tuli jututtamaan semmonen vanha akka. Hirveesti se rupes kehumaan, miten colliet on parhaita koiria, miten ne ikinä tee mitään pahaa, eikä hauku turhia ja on niin simpple the best. Manu siinä sitten muris jollekin ohi menevälle koiralle ja se nainen vaan myhäili miten colliet on parhaita, kun ne ei murise tai hauku muille ja tuommoset kuten Manu on ihan vähä "tommosia". Varmaan luuli Manua jokski verenhimoseks tappajaks...

Sitten se selitti jotain sen seeffereistä jotka haukku vastaantulijoille, mutta sitten se vei ne kaupunkiin ja kun oli liian paljon haukuttavaa niin ne lopetti... öö... selvä.

Ja sitten vielä kun Manu muris ja haukku, niin se naikkonen vaan sanoi, että koiralle pitää sanoa, "ei puhu", niin ne lopettaa haukkumisen. Sitten se vaan Manulle lässytti "ei puhua, ei puhu". Joo varmasti ymmärtää mitä pitää tehä kun sille ei oo opetettu jotain "ei puhu" -käskyä. En kyllä sanonu mitään mutta taas se vähän kehas collieden mahtavuutta... Joo, ehkä se on just sille sopivin rotu, muttei kaikille... Sille naiselle ei voi kuin nauraa...